Psykologinen turvallisuus ja luottamus – Matka kohti vahvempaa yhteisöä

Viime vuodet ovat olleet kuin vuoristorata, jossa kiihdytys ja jarrutus tapahtuvat samaan aikaan. Ensin tuli koronavirus useine aaltoineen ja moni meistä siirtyi lähes kokonaan etätöihin. Sen jälkeen Ukrainan sota on lisännyt toimintaympäristömme uhkakuvia radikaalilla tavalla ja taloudellisellakin rintamalla elämme varsin epävakaita aikoja. Maailman mullistukset ja vanhat menetetyt turvasatamat ovat saaneet minut pohtimaan psykologisen turvallisuuden merkitystä – yksilönä, valmentajana ja yrittäjänä.

Menneet ja tulevat tapahtuvat saavat uuden perspektiivin nykyisyyden valossa

Olen kohdannut menneisyyden ja tulevaisuuden uusin silmin, mikä on luonut epätodellisen tunteen siitä, miten nopeasti asiat voivatkaan muuttua. Kun ulkoinen epävarmuus lisää sisäistä turvattomuutta, se vaikuttaa ajatteluun, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Pelko kuormittaa ajattelua ja kaventaa näkökulmaa. Välillä koen olevani itselleni hyvin vieras sekä etäinen omien kokemusteni, ajatusteni ja tunteideni kanssa.

Mureneva vanha maailma luo olosuhteet, mutta myös tarpeen, mielen muutokselle. Evoluutio on muovannut aivot kohtaamaan monenlaisia epävarmuuksia, puutetta, vaaroja ja vihollisia. Samalla minun pitäisi kuitenkin kyetä suojelemaan myös empaattista, herkkää, haurasta, haavoittuvaa sekä luovaa ydintäni, jotta en taantuisi ja muuttuisi pelkojeni peilikuvaksi.

Muutoksien keskellä psykologinen turvallisuus nousee keskiöön

Psykologisen turvallisuuden peruselementti on luottamus. Luottamus tässä tapauksessa tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat ilmaista itseään rehellisesti ja avoimesti ilman pelkoa siitä, että heidän haavoittuvaisuuttaan, tunteitaan tai mielipiteitään käytetään heitä vastaan. Turvallisessa ympäristössä jokainen voi olla aito ja keskeneräinen ilman pelkoa arvostelusta tai hylätyksi tulemisesta. Tämä luo pohjan vahvalle yhteisölle, joka kantaa ja kannattelee jokaista sekä kannustaa kasvuun ja kehittymiseen.

Normit syntyvät usein esimerkin kautta

Jokaisella ryhmällä on hiljaisesti jaettuja normeja, käsityksiä ja uskomuksia siitä, mikä on ryhmässä sallittua ja suotavaa – ja mikä taas ei. Lisäksi ryhmä jakaa kokemuksia ja tarinoita siitä, minkälaisia seurauksia suotavalla ja ei-suotavalla toiminnalla on ollut. Psykologinen turvallisuus ei kuitenkaan ole staattinen tila, vaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa muotoutuva prosessi. Siinä ryhmän kulttuuri ja normit vaikuttavat yksilön kokemukseen sekä käyttäytymiseen. Yksilön käyttäytyminen puolestaan vaikuttaa ryhmän kulttuuriin ja normeihin.

Katsomme esimerkkiä toisilta ja erityisesti niiltä henkilöiltä, joilla on valtaa asemansa ja/tai kokemuksensa takia. Näiden avainhenkilöiden roolia psykologisen turvallisuuden vaalijoina ja luojina ei voi väheksyä. On kuitenkin syytä muistaa, että jokainen ryhmän jäsen vaikuttaa psykologisen turvallisuuden kehittymiseen omalta osaltaan. Kun aloitamme psykologisen turvallisuuden rakentamisen sisältämme ja itsestämme, niin siitä hyötyvät kaikki ympärillämme olevat.

Viisi tapaa psykologisen turvallisuuden lujittamiseksi

1. Arvostaminen: Jokaisella on oma tarinansa, johon kannattaa tutustua pintaa syvemmältä. Tämän syvemmän ymmärryksen kautta voimme kohdata toisemme aidosti ja arvostaen.
2. Avoimuus ja esimerkki: Rohkeus olla oma itsensä ja ilmaista mielipiteensä positiivisessa hengessä silloinkin, kun olemme jostain asiasta eri mieltä.
3. Kuunteleminen: Toisen keskittynyt kuunteleminen loppuun asti, yrittäen ymmärtää, ilman ennakko-odotuksia ja välitöntä tulkintaa, vailla tarvetta puolustautua tai väittää vastaan.
4. Virheiden hyväksyminen: Virheet ovat osa oppimista ja kehittymistä. Ainut todellinen virhe on teko, josta emme opi yhtään mitään.
5. Nöyryys: Kun emme luule tietävämme tai osaavamme, niin kykenemme aina oppimaan ja kehittymään. Mestareilla on aina aloittelijan asenne.

Maailma muuttaa ajattelua ja ajattelu maailmaa

Huomaan maailman muuttuneen, mutta myös minä olen muuttunut. Jokaisen hyväksyvän kohtaamisen kautta minuun on syntynyt uutta vahvuutta – rohkeutta elää vähän hauraampana ja haavoittuvampana. Jokaisen itserakennetun rikkimenneen oletuksen kautta olen päästänyt irti palan omaa kontrolliani ja saanut tilalle luottamusta – luottamusta elämään.

Kun nyt kuuntelen pelkojani, kuuntelen niitä herkin korvin. Herkkä, hauras, haavoittuva ja repaleinen puoli on minussa aina olemassa. Uskon vahvasti, että oman haavoittuvuuden hyväksyminen ja sen näyttäminen luo turvallista tilaa myös ympärillä oleville ihmisille.

Aikaa ei voi omistaa, säästää tai hallita. Silti arvokkainta mitä meillä on, ja mitä voimme toisillemme antaa, on aika. Elämä ihmeineen tapahtuu, kun maltamme tässä kiireisessä maailmassa hidastaa, pysähtyä ja kohdata toisemme. Tästä kumpuaa läsnäolon voima, joka auttaa meitä selviytymään muuttuvissa olosuhteissa yhdessä, toinen toistamme tukien matkallamme kohti vahvempaa yhteisöä.

”Uskallan sanoa, ilman luottamusta, emme näe huomista. Emme näe aamunkajoa, valoa, uuteen päivään heräilevää rohkeutta.” – Minna Pietarinen

Helsingissä 15.12.2023 Markku.

Lähteet:
• Pekka Freese, psykologi ja valmentaja
• Maaret Kallio, psykoterapeutti ja tietokirjailija
• Minna Pietarinen, taiteilija ja taideterapiaohjaaja
• Asta Raami, tohtori ja intuition tutkija

  • Isonniitynpolku 10
  • 00890 Helsinki
  • Y-tunnus 2754173-9

© Copyright 2024 Ledear Oy
Sivusto aspen.fi